15.1.09

Valokuvatorstai 115.

Vaikeeta vaikeeta oli tämän kertainen haaste, päätin silti keksiä sopivan kuvan arkistoista.

Ensin kuvittelin, että helppoo..."Miten niin valo"...siihen sopivia kuvia löytyy vaikka kuinka, mutta eihän se olekaan se haaste vaan tuo ote saman nimisestä romaanista.

" Haasteenamme on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008)."

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

Ja tähän mulla olikin kuva valmiina ja se kuva on tässä:

Ei ehkä hyvä, mutta miettikää sitä.

2 comments:

Anonymous said...

Moni on matkannut autolla Jumalansa luokse!

Anonymous said...

Kaksi eriliasta yhteyttä. :)